Terraario kootaan pleksistä ja muovisesta kulmalistasta.

Pleksiä saa muovialan liikkeistä, joita voi etsiä vaikkapa puhelinluettelon keltaisilta sivuilta. 4 mm paksu, kirkas ja läpinäkyvä akryylipleksi on paras vaihtoehto. Pleksi leikataan valmiiksi liikkeessä asiakkaan antamien mittojen mukaisiksi paloiksi. Kannattaa pyytää jämäpaloja kaupan päälle - niistä voi tehdä terraarion tason (katso Niksejä). Hinta varmasti vaihtelee eri liikkeissä - etusivun kuvassa olevan 110-litraisen terraarion pleksit maksoivat Oulun Vinkissä 20 euroa.

Muovista kulmalistaa tarvitaan terraarion kaikkien saumojen vahvistamiseksi. Ne liimataan terraarion ulkopuolelle. Kulmalistat ovat erittäin tärkeät, koska ilman niitä saumat saattavat aueta liimauksesta (nimim. "kokemusta on"). Kulmalistojen tulee olla nimenomaan muovia eikä esimerkiksi metallia, jotta ne saa kätevästi kiinnitettyä samalla muoviliimalla, millä pleksit liimataan yhteen. Kulmalistoja saa rautakaupasta. 15 millimetrinen on käypä koko. Listan metrihinta on noin euron.

Kanteen tarvitaan puulistaa ja seulaverkkoa.

Puulistaa tarvitaan kannen kehykseksi. Tähän tarkoitukseen kelpaavat monenlaiset puulistat ihan oman maun mukaan. Mikäli on olemassa mahdollisuus, että eläin pääsee jyrsimään puulistaa, pitää käyttää myrkytöntä puuta, jota ei ole painekyllästetty. Kätevimmin puuta saa tuttavilta kyselemällä (ellei sitä ole omasta takaa) - monilla varsinkin omakotitalossa asuvilla on varastoissaan ylimääräisiä laudanpätkiä. Itse olen käyttänyt alunperin jalkalistaksi tarkoitettua 4 cm levyistä ja 1 cm paksuista puulistaa. Seulaverkko on metallista verkkoa, jota tavitaan kannen ritiläksi. Verkon tulee olla tarpeeksi tiheää, jottei eläin mahtuisi siitä läpi. Toisaalta verkon ei kannata olla liian tiheää - mitä tiheämpi verkko, sitä enemmän se maksaa ja sitä isotöisempi sitä on leikata. Minun käyttämässäni verkossa on 12 mm levyiset aukot. Tällaisen verkon metrihinta oli 7,50 euroa (leveys 60 cm). Verkkoa saa rautakaupasta.

Esimerkki sopivasta puulistasta ja seulaverkosta.

Myös työkaluja ja muita apuvälineitä tarvitaan (punaisilla numeroilla merkityt näkyvät kuvassa):

Terraarioon: 1. muoviliimaa 2. suorakulma (kirja tms. käy myös) 3. maalarinteippiä 4. sanomalehtiä (ja pala talouspaperia) Kanteen: 5. puuliimaa 6. puukko (ei välttämätön) 7. hiekkapaperia (ei välttämätön) 8. niittipyssy ja niittejä 9. Saha Molempiin: 10. sivuleikkurit (tai muut leikkaamieen sopivat) 11. mitta

Muoviliimalla liimataan pleksit yhteen ja kulmalistat kiinni. Liiman voi ostaa samasta kaupasta kuin pleksitkin. Liima on myrkyllistä ja haisee voimakkaasti, joten sen kanssa täytyy olla varovainen ja huolehtia liimaamisen aikana tehokkaasta tuulettamisesta - siispä paras paikka liimaamiselle on ulkona. Liima kuivuu nopeasti ja muuttuu niin kovaksi, että siihen eivät jyrsijänkään hampaat pysty. Kun liimauskohtien vierustat suojaa hyvin liimauksen aikana (lisäohjeita tähän kohdassa Terraario), eikä jätä terraarion sisäpuolelle ylimääräisiä liimakokkareita, ei tarvitse pelätä, että eläin voisi jyrsiä liimaa. Loppujen lopuksi ja kuivuttuaan liima on siis turvallista. 100 gramman liimapurkki maksaa muutaman euron, ja siitä riittää useamman terraarion rakentamiseen.

Suoralla kulmalla pidetään huoli siitä, että terraarion kulmista tulee suoria. Tähän tarkoitukseen voi hyödyntää myös vaikkapa kirjaa tai vhs-kasetin koteloa, mutta pitää varautua siihen, että niihin voi roiskua liimaa.

Maalarinteippiä ja sanomalehtiä tarvitaan pleksien ja työskentelyalustan suojaamiseen liimaroiskeilta. Talouspaperia kannattaa ottaa käden ulottuville ylimääräisen liiman pyyhkimistä varten.

Sahalla pätkitään kannen puuosat sopivan pituisiksi ja muotoisiksi. Sahauskohdat voi lopuksi siistiä puukolla ja hiekkapaperilla.

Puuliimalla yhdistetään kannen puuosat toisiinsa ja niittipyssyllä kiinnitetään seulaverkko puukehykseen.

Sivuleikkurilla leikataan seulaverkko oikean kokoiseksi ja kulmalistat sopiviksi pätkiksi ja mittaa käytetään tietysti osien mittaamiseen ennen niiden leikkaamista tai sahaamista.

Sivuilla olevan materiaalin kopiointi muuhun kuin yksityiskäyttöön on tekijänoikeuslain nojalla kielletty.
(c) Essi Tiittanen 2004